Heikko Minä

On aika tunnustaa itselleni että olen ollut heikko. Olen ollut heikko, vaikka luulin olevani vahva. Vahvuuteni oli jotain, joka näkyi vain ulospäin. Olin määräävä, vaativa, halusin olla oikeassa, pystyin tekemään monia asioita yhtä aikaa, halusin määrätä asioista. Mutta sisäisesti olin heikko. Kontrolloin muita, jotta he eivät jättäisi minua, jotta he tarvitsisivat minua. Pelkäsin että jonain päivänä he huomaisivat että olen tarpeeton. Pelkäsin, pelkäsin kaikkea mahdollista. Pelkäsin että jonain päivänä joku huomaisi että en olekaan niin vahva. En pärjäisi yksin, ilman muita. Syytin muita heikoksi, vaikka todellisuudessa näin heissä vain oman heikkouteni, jota inhosin. Elämä on laittanut minut polvilleen, pakottanut minut kohtaamaan oman heikkouteni, läväyttänyt sen minulle päin kasvoja; katso nyt minkälainen olet oikeasti, sisimmiltäsi. Miksi? Jotta voisin kohdata sen ja lakata pelkäämästä sitä, omaa herkkää minääni, todellista minääni. Mitä tapahtuu, kun oppii tuntemaan itsensä ja kohtaamaan omat heikot kohtansa; se muuttuu voimavaraksi, vahvuudeksi. 
Nyt kun katson elettyä elämääni ja kaikkia kohtaamiani vastoinkäymisiäni. Ymmärrän minkä lahjan olen saanut. Olen saanut sellaista sisäistä vahvuutta, jota ei voimankäytöllä koskaan voi saada. Olen saanut sisäisen mielenrauhan ja varmuuden. Rakkaus on voimista suurin sanotaan ja nyt sen ymmärrän. 
Sisäistä voimaa ei ole tarpeellista todistella ulkopuolisille, sillä ei pullistella kuntosalilla, mutta itsellesi se antaa uskoa ja luottamusta siihen, että sinä selviät ja ansaitset elämässäsi kaikkea hyvää. 


Olet rakas ja minulle tärkeä.
Olet ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin olet.
Hyväksy oma vajaavuutesi,
Hyväksy että olet vain ihminen.
Pidä huolta itsestäsi ja kuuntele
kun minä, sielusi muistutan
sinua omasta mahtavuudestasi.
Me kaksi olemme yksi, joten et ole koskaan yksin.
Keskity vain kuuntelemaan sielusi ääntä, niin muistat
kuka todellisuudessa olet. 

Jäähyväiset aseille

Riisuudun aseista ja kohtaan itseni, mahdollisimman paljaana, ilman panssareita ja kilpiä ympärillä. Kohtaan itseni aidosti, mutta lempeästi ja ymmärtäväisesti. Haluan puhdistaa itseni liasta, johon olen takertunut, verkot on selvitettävä ennenkuin olen valmis lähtemään merelle; katsoa mitä siihen on kiinnittynyt, minkä voin heittää pois, availla solmuja. Tämän kaiken teen rauhassa, yksinäisyydessä, hiljaisuudessa. Mitä asioita on ollut vaikea hyväksyä elämässäni, missä olen taistellut vastaan eniten. Olenko luonut edellytykset kuinka elämäni tulisi sujua ja kun se ei ole toteutunut, syyttänyt itseäni epäonnistumisista, jopa rankaissut itseäni siitä; Et taaskaan onnistunut, luuseri!  Kuinka paljon elämässäni on vaatimuksia, jotka eivät ole edes minun omiani, vaan yhteiskunnan, työpaikan, perheen, ystävien jne. Jokaisella meistä on omanlainen käsitys kuinka tätä maailmaa tulisi elää. Arvostelemalla muiden elämäntapaa syöt samalla arvokkuutta omalta elämältäsi. On vaikeampaa tehdä uusia ratkaisuja elämässään jos on itse arvioinut rankalla kädellä muiden tekemiä valintoja. Suuria valintoja tehdessään huolena on usein se, kuinka kestän muilta tulevan arvostelun jos valitsen näin. Ei ole kysymys siitä onko valinta itsessään oikea vai väärä, vaan siitä kuinka elät tehdyn päätöksen kanssa. 

Yleensä ihmiset, jotka ovat elämässään kohdanneet monenlaisia haasteita, tehneet yllättäviä, erilaisia ratkaisuja elämässään, hyväksyvät helpommin myös muiden ihmisten tekemät ratkaisut. Heillä on kokemus siitä, että kun matkaanlähtijää kutsutaan ei ole vaihtoehtoa, on kuunneltava omaa sisäistä ääntään. 

Erottelykyky on kuitenkin tärkeää ja siksi niitä elämän verkkoja on silloin tällöin selviteltävä itselleen. Mitkä valintani ovat johtaneet minut tähän tilanteeseen. Perustuiko valintani pelkoon vai luottamukseen. Oliko valinta edes lähtöisin itsestäni, omista tarpeistsani vai jonkun muun. Mutta erottelykykyä ei tule käyttää arvosteluun ei itsensä- tai muiden elämässä. Voi vain ja ainoastaan hyväksyä ja nähdä omat valintansa. kantaa niistä vastuun ja sen opin minkä ne ovat tuoneet itselle. Syyllisyyttäkin saa tekemistään valinnoista tuntea, mutta on tärkeää antaa itselleen anteeksi, ymmärtää itseään ja sitä että olemme täällä maailmassa opettelemassa valintojen tekemistä. Emme kukaan elä elämäämme niin,etteikö joskus tulisi tehtyä asioita, jotka olisi voinut jättää tekemättä. Mutta jokainen meistä elää niin, että jättää tekemättä asioita, joita katuu myöhemmin siinä pelossa että valinta voi olla väärä.

Arvostelu tekee meidät sairaiksi, lisää negatiivisuuttamme, lisää pelkoja, stressaa, aiheuttaa kontrollointia, eristää meidät muista, aiheuttaa katkeruutta. Hyväksyminen taas eheyttää meitä, tekee meistä terveempiä, iloisempia, positiivisempia, tuo mielenrauhaa, pitää meidät yhteydessä sisäiseen ääneemme. 

On kivuliastakin nähdä rakkaiden ihmisten tekevän asioita elämässään, jotka eivät ole heille hyväksi, tai ovat jopa vaarallisia. On kuitenkin eri asia ilmaista heille, että olen sinusta huolissani, kuinka voit, kuin kertoa heille kuinka heidän tulisi elämäänsä elää. Jokainen meistä voi vahvistaa toisen ihmisen voimaantumista, antamalla hänen valita itse kuinka elää elämäänsä. Luottamalla siihen, että elämä antaa meille sen opin, joka meidän on tarpeen saada, tarve vaikuttaa muiden ihmisten elämään vähenee.  

                            Kun rakastat, rakasta ensin itseäsi,

                                     jotta tietäisit kuinka paljon rakkautta antsaitsetkaan maailmalta saada

                                     Itsensä rakastamiselle ei ole rajoja

                                     Rajoja asettavat vain ne, jotka pelkäävät kohdata itsensä

Jännittää, aloitan ensimmäistä kertaa elämässäni blogin pitämisen. Kaikki on vielä uutta minulle, joten malttia siellä päässä, kestää hetki ennenkuin opin kuinka täällä ihmeellisessä blogi-maailmassa toimitaan. Tämä blogi on siis kasvutarina ja se kertoo minusta itsestäni, siitä kuinka elämää katselen ja ihmettelen.
Olen todella syvällinen pohdiskelija ja pyrin aina oivaltamaan ja etsimään vastausta sihen miksi asiat menevät niinkuin ne menevät. En väitä, että oivallukseni olisivat oikeita sinun elämässäsi, mutta itseäni ne ovat auttaneet ymmärtämään tätä maailmaa ja itseäni. Kirjoitan myös paljon runoja, jotka kumpuavat aina siitä, mitä itse käsittelen elämässäni.  Jostakin syntyi tarve jakaa omia ajatuksiani sinun kanssasi, vaikka  omien, hyvien henkilökohtaistenkin asioiden jakaminen tuntuu myös pelottavalta. Mutta pelkoja kohti on uusin mottoni, joten pistin toimeksi. Nautitaan tästä elämänmakuisesta matkasta, tehdään asioita, jotka tuntuvat tärkeiltä. Love -Ulla-

Olet elämäsi matkalla, matkalla itseesi.

Se matka on tehtävä yksin, mutta suurella kunnioituksella.

Tarvitset muita, jotta voisit paremmin kohdata itsesi, selvittää syvimmät pelkosi, 

tarpeesi, unelmasi. 

Maisemat vaihtuvat, ihmiset vaihtuvat, sinä muutut. 

Mutta jokin sisälläsi on pysyvää ja se jokin on voimasi, joka ajaa sinua 

eteenpäin.

Tunnista voimasi, niin löydät itsesi. (Ulla Leppänen)

Ihmisen voiman löytyminen herättää suurta kunnioitusta.

Silloin ihminen on kosketuksissa syvimpään ja aidoimpaan itseensä.

Ihmisen voima on kauneinta mitä voimme itsestämme löytää. 

Ihminen elää voimastaan, sen sykkivästä energiasta, puhtaasta rakkaudesta, joka virtaa ihmiseen itseensä.

                                                                                                                                                                            (Ulla Leppänen)