Riisuudun aseista ja kohtaan itseni, mahdollisimman paljaana, ilman panssareita ja kilpiä ympärillä. Kohtaan itseni aidosti, mutta lempeästi ja ymmärtäväisesti. Haluan puhdistaa itseni liasta, johon olen takertunut, verkot on selvitettävä ennenkuin olen valmis lähtemään merelle; katsoa mitä siihen on kiinnittynyt, minkä voin heittää pois, availla solmuja. Tämän kaiken teen rauhassa, yksinäisyydessä, hiljaisuudessa. Mitä asioita on ollut vaikea hyväksyä elämässäni, missä olen taistellut vastaan eniten. Olenko luonut edellytykset kuinka elämäni tulisi sujua ja kun se ei ole toteutunut, syyttänyt itseäni epäonnistumisista, jopa rankaissut itseäni siitä; Et taaskaan onnistunut, luuseri! Kuinka paljon elämässäni on vaatimuksia, jotka eivät ole edes minun omiani, vaan yhteiskunnan, työpaikan, perheen, ystävien jne. Jokaisella meistä on omanlainen käsitys kuinka tätä maailmaa tulisi elää. Arvostelemalla muiden elämäntapaa syöt samalla arvokkuutta omalta elämältäsi. On vaikeampaa tehdä uusia ratkaisuja elämässään jos on itse arvioinut rankalla kädellä muiden tekemiä valintoja. Suuria valintoja tehdessään huolena on usein se, kuinka kestän muilta tulevan arvostelun jos valitsen näin. Ei ole kysymys siitä onko valinta itsessään oikea vai väärä, vaan siitä kuinka elät tehdyn päätöksen kanssa.
Yleensä ihmiset, jotka ovat elämässään kohdanneet monenlaisia haasteita, tehneet yllättäviä, erilaisia ratkaisuja elämässään, hyväksyvät helpommin myös muiden ihmisten tekemät ratkaisut. Heillä on kokemus siitä, että kun matkaanlähtijää kutsutaan ei ole vaihtoehtoa, on kuunneltava omaa sisäistä ääntään.
Erottelykyky on kuitenkin tärkeää ja siksi niitä elämän verkkoja on silloin tällöin selviteltävä itselleen. Mitkä valintani ovat johtaneet minut tähän tilanteeseen. Perustuiko valintani pelkoon vai luottamukseen. Oliko valinta edes lähtöisin itsestäni, omista tarpeistsani vai jonkun muun. Mutta erottelykykyä ei tule käyttää arvosteluun ei itsensä- tai muiden elämässä. Voi vain ja ainoastaan hyväksyä ja nähdä omat valintansa. kantaa niistä vastuun ja sen opin minkä ne ovat tuoneet itselle. Syyllisyyttäkin saa tekemistään valinnoista tuntea, mutta on tärkeää antaa itselleen anteeksi, ymmärtää itseään ja sitä että olemme täällä maailmassa opettelemassa valintojen tekemistä. Emme kukaan elä elämäämme niin,etteikö joskus tulisi tehtyä asioita, jotka olisi voinut jättää tekemättä. Mutta jokainen meistä elää niin, että jättää tekemättä asioita, joita katuu myöhemmin siinä pelossa että valinta voi olla väärä.
Arvostelu tekee meidät sairaiksi, lisää negatiivisuuttamme, lisää pelkoja, stressaa, aiheuttaa kontrollointia, eristää meidät muista, aiheuttaa katkeruutta. Hyväksyminen taas eheyttää meitä, tekee meistä terveempiä, iloisempia, positiivisempia, tuo mielenrauhaa, pitää meidät yhteydessä sisäiseen ääneemme.
On kivuliastakin nähdä rakkaiden ihmisten tekevän asioita elämässään, jotka eivät ole heille hyväksi, tai ovat jopa vaarallisia. On kuitenkin eri asia ilmaista heille, että olen sinusta huolissani, kuinka voit, kuin kertoa heille kuinka heidän tulisi elämäänsä elää. Jokainen meistä voi vahvistaa toisen ihmisen voimaantumista, antamalla hänen valita itse kuinka elää elämäänsä. Luottamalla siihen, että elämä antaa meille sen opin, joka meidän on tarpeen saada, tarve vaikuttaa muiden ihmisten elämään vähenee.
Kun rakastat, rakasta ensin itseäsi,
jotta tietäisit kuinka paljon rakkautta antsaitsetkaan maailmalta saada
Itsensä rakastamiselle ei ole rajoja
Rajoja asettavat vain ne, jotka pelkäävät kohdata itsensä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti