Heikko Minä

On aika tunnustaa itselleni että olen ollut heikko. Olen ollut heikko, vaikka luulin olevani vahva. Vahvuuteni oli jotain, joka näkyi vain ulospäin. Olin määräävä, vaativa, halusin olla oikeassa, pystyin tekemään monia asioita yhtä aikaa, halusin määrätä asioista. Mutta sisäisesti olin heikko. Kontrolloin muita, jotta he eivät jättäisi minua, jotta he tarvitsisivat minua. Pelkäsin että jonain päivänä he huomaisivat että olen tarpeeton. Pelkäsin, pelkäsin kaikkea mahdollista. Pelkäsin että jonain päivänä joku huomaisi että en olekaan niin vahva. En pärjäisi yksin, ilman muita. Syytin muita heikoksi, vaikka todellisuudessa näin heissä vain oman heikkouteni, jota inhosin. Elämä on laittanut minut polvilleen, pakottanut minut kohtaamaan oman heikkouteni, läväyttänyt sen minulle päin kasvoja; katso nyt minkälainen olet oikeasti, sisimmiltäsi. Miksi? Jotta voisin kohdata sen ja lakata pelkäämästä sitä, omaa herkkää minääni, todellista minääni. Mitä tapahtuu, kun oppii tuntemaan itsensä ja kohtaamaan omat heikot kohtansa; se muuttuu voimavaraksi, vahvuudeksi. 
Nyt kun katson elettyä elämääni ja kaikkia kohtaamiani vastoinkäymisiäni. Ymmärrän minkä lahjan olen saanut. Olen saanut sellaista sisäistä vahvuutta, jota ei voimankäytöllä koskaan voi saada. Olen saanut sisäisen mielenrauhan ja varmuuden. Rakkaus on voimista suurin sanotaan ja nyt sen ymmärrän. 
Sisäistä voimaa ei ole tarpeellista todistella ulkopuolisille, sillä ei pullistella kuntosalilla, mutta itsellesi se antaa uskoa ja luottamusta siihen, että sinä selviät ja ansaitset elämässäsi kaikkea hyvää. 


Olet rakas ja minulle tärkeä.
Olet ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin olet.
Hyväksy oma vajaavuutesi,
Hyväksy että olet vain ihminen.
Pidä huolta itsestäsi ja kuuntele
kun minä, sielusi muistutan
sinua omasta mahtavuudestasi.
Me kaksi olemme yksi, joten et ole koskaan yksin.
Keskity vain kuuntelemaan sielusi ääntä, niin muistat
kuka todellisuudessa olet.